Noh, niin ne kuukaudet vain taas vierähti, vaikka lupasin itselleni, että päivittelen vähän tiheämpään blogia.

Kevät meni vauhdilla. Tuntuu, että ihan vastahan oli vielä suuret lumikinokset ja nyt tuolla on jo puut ihan vihreänä!

Meillä päivät menee vilisten. Touhua riittää Onnin, koirien, autotallin, talon maalauksen, pihahommien jne. parissa. Ei ainakaan voi valittaa tekemisen puutetta!

Aada ja Emma ovat aivan mielissään kesän tulosta, lämpimämmistä ilmoista, pihasta ja lähiseudun metsistä. Virtaa olis taas vaikka muille jakaa, varsinkin Aadalla Voi pojat, miten se viilettää metsissä aivan omia reittejään, välillä villitsee Emman mukaan hurjiin paineihin, painelee mutalikot ja hiekkamontut aivan tuulispäänä ja on välillä niin metsän eläjä että! Naapureissakin Aada on pyörähtänyt, kun naapurit ovat kotoa karanneen ja ovea raapineen tinttaliinan päästäneet sisälle. Kyllä sanon, että parsonin, ainakin Aada-parsonin kanssa saa kestää monta noloa tilannetta...heh.

Toukokuun alussa oli ihanat helteet ja meidän tytöt päättivät heittää talviturkkinsa pois kahdellakin tapaa. Karvat lyhenivät ja tytöt kävivät lähistöllä sijainneessa lammikossa uimassa.

Emma noutaa keppiä

Aada tarkkailee. Lenkin jatkuttua tästä, tuli komennettua pientä valkoista pupua "Aada, tännepäin!" -sanoin, kunnes tajusin, että omat koirat olivat eri suunnassa. Ei muuta kuin äkkiä neidit remmiin ja eri suuntaan.

Onni on pian 11kk. Pikkumies oppii koko ajan uutta ja äiti ja iskä saavat olla monena. Vielä ei kävelyaskeleita oteta, mutta muutenkin meno on jo aika hurjaa, kun kaikki kiinnostaa. Tällä hetkellä paljon mielenkintoa herättävät moottorivehkeet, varsinkin motocrosspyörät. Mäntyvaarassa on tullut pyörähdettyä tuon tuosta iskän ajoja seuraamassa ja tuo ukkelihan jaksaisi olla siellä vaikka kuinka kauan! Televisiostakin huomioidaan heti mopopyörät. Saa nähdä, mitä tästä vielä seuraa...

Rossimiehet

Paita märkänä päristetään radan reunalla. Onni

Kuvasto on tullut selattua moneen kertaan

Toinen mielenkiinnon kohde on vesi eli sukeltaminen ja räpiköinti. Vauvauinti loppui viikko sitten ja syksyllä olisi tarkoitus jatkaa. Kesän aikana pitäisi itse aktiivisesti viedä Onnia uimahallille. Myös kotona suihkussa käynti ja ammeessa istuminen ovat parhaimpia juttuja Onnin illoissa.

Pikkumies tohossa

Koirilla ja Onnilla sujuu yhteiselo hyvin. Hieman jännitti koirien reagointi, kun Onni alkoi enemmän liikkumaan. Alussa tytöt olivatkin hieman varuillaan, mutta kaikki on mennyt todella hienosti. Ymmärrystä täytyy olla puolin ja toisin sekä äidin tarkkana. Kaikkien kolmen lapsukaisen täytyy olla reiluja ja kilttejä toisiaan kohtaan.

Lapset maaliskuussa. Tiedetään, ne on hassuja vieterikauloja nuo tytöt...

Tässä vielä kuva kevät/kesäretkien päätähdistä. Kerrankin kaikki ystävät kuvassa.

Joulusta ei jaksa sen kummemin höpistä, kun tuolla ulkona aurinko niin ihanasti paistelee ja on kevättä ilmassa.

Tammikuussa oli aikamoinen pakkasjakso. Onneksi Onni on oppinut nukkumaan jo päikkärit myös sisällä, vaikkakin ne jäävät paljon lyhyemmiksi, kuin ihanat ulkoilmapäikkärit.

Aada oli pakkasista ihan kauhuissaan, vielä kun juoksutkin tulivat samaan syssyyn, pysytteli meidän vilukissa visusti takkatulen ääressä. Aada oppi tammikuun lopulla mm. ulkoilemaan vaunujen alla lampaantaljan päällä. Kyllä, meidän lellitty prinsessa. Pitihän hänenkin saada raitista ilmaa. Tunturirallien aikaan tuolla sitten Mäntyvaarassa ulkoilin kera vaunujen ja koirien ja kyllä oli monella naurussa pitelemistä, kun yksi tyyppi hengaili muina terriereinä vaunujen alla vällyissä. Semmoinen on meidän Aale Valitettavasti tästä löytyy kuvia vain puhelimesta.

Emmaa ei pakkaset haittaa. Vähän tassuja palelsi, mutta kun on luonne "aina valmis, ihan mihin vaan, ihan milloin vaan, koska vain, heti, joo, kyllä kyllä, mentiin!", niin ei siinä paljon tarvi tyttöä pihalle houkutella.

Tammikuu

Koskenkylän ystävien kanssa on tullut ulkoiltua usein. Se onkin Aadan ja Emman mielestä parasta ulkoilua, kun on mukavaa seuraa. Tunnit retkillä vierähtävät nopeasti. Kuvassa porukan pienimmät typykät: Helmi ja Emma. Takana putki, josta kaikki viisi valkoista terrieriä ryntäsivät innolla läpi.

Aurinko on alkanut näyttäytymään yhä pitempiä aikoja. Valonsäteet tekevät varsinkin Aadalle niin hyvää, että sisällä täytyy aina etsiä aurinkopaikka. Tässä Hattivatit meidän takametsässä.

Kevät tulee!

Onnilla on ikää nyt 7 kuukautta. Aika on mennyt ihan hirmuisen nopeaa, sillä ihan vastahan tuo poitsu oli aivan avuton rääpäle. Nyt pikkumies osaa jo ryömiä taaksepäin (pari päivää on kyllä menty jo jonkin verran eteenpäinkin, jos on ollut jotain todella mielenkiintoista edessä, kuten kaukosäädin)., hän ottaa konttausasentoa, istuu muina miehinä syöttötuolissa, osaa pitää leluja kädessä topakasti jne. Kyllä on ihana seurata pienen ihmisen kehitystä.

Ensimäisiä kertoja syöttötuolissa

Tietokoneet on niiiin in-juttu, samoin puhelimet ja kaukosäätimet. Myös koirien luita on tullut maisteltua

Saa nähdä mihin kaikkialle tämä ukkeli kerkeää, kunhan vauhti tuosta lisääntyy...

Onnin kanssa ollaan jatkettu vauvauintia ja poika on kehittynyt kovasti sukelluksissa. Myös vauvasirkuksessa ja kerhossa käymme kerran viikossa.

Bestikset. Onni tulee todella hyvin toimeen koirien kanssa. Onni myös ihan selkeästi erottaa koirat toisistaan. Toinen on se hassu pusuttelija, jota voi vähän lujemmin silitellä ja siltä voi ottaa lelut ja luut suusta. Toinen on sitten semmoinen joka murahtaa ja pakenee paikalta, jos tulee liian lähelle. Molemmat on niin ihania Onnin mielestä. Kyllä on ihana huomata, että Onnille koirat ovat tosi tärkeä juttu.

Päiväunilla. Nykyisin varsinkin yöunet menevät ihan muunlaisissa asennoissa. Öisin harjoitellaan kääntymisiä ja konttausasentoja. Hassua, että poitsu nukahtaa selälleen ja kun aamulla herää, on vastallaan pää jalkopäässä.

Suolla

Mukavaa helmikuun jatkoa lukijoille, yritän taas tässä päivitellä, kunhan saan aikaiseksi!

ps. Eritysterkut yhdelle tytölle Australiaan, jota ilman Joulumme on vähän erilainen...

Aada ja Emma esittelevät tekeillä olevaa autotallia. On se kumma, että jos menee kyykkyyn ottamaan kuvaa, niin tyttöjen täytyy heti olla poseeraamassa

Lunta on maassa edelleen. Onneksi kaikki ei sulanut pois silloin plussakeleillä, koska olisi tosi ankean synkkää ulkona muuten. Saisi sitä lunta tulla vähän lisääkin kyllä jo.

Emman mielestä on kiva, että lunta ei ole liian paljon, että kaikki ihanat kepit löytyy vielä helposti.

Aada keskittyy kylmemmillä ilmoilla herkkujen kerjäämiseen/varastamiseen. Tuo viekas epeli on kyllä aikamoinen herkkuvaras. Ruokakipolla ollaan aina viimeisenä, mutta jos on tilaisuus varastaa (varsinkin ihmisiltä), niin kyllä on neiti kärppänä paikalla. Parasta herkkua Aadan mielestä ovat hiillosmakkarat. Tästä on kokemusta, sillä onpahan ollut muutaman kerran retkellä makkaraa mukana ja tilanteen tullen pari makkaraa on tainnut kadota Aadan suuhun. Viimeisimpänä tempauksena Aada varasti Dallas-pullan. Saipahan tyttö elämänsä ensimmäisen pullan. Ihan turha siinä on yrittää saada irti olevalta koiralta takaisin mitään, nimittäin kyllä jalat käy sen jälkeen niin nopsaan, kun on jotain varastettua suussa 

Sisällä Aadalla on aika erikoisia paikkoja tähystellä ulos tai lämmitellä auringossa

Tässä meidän koti edestäpäin

Meidän oven vieressä on tällainen Tervetuloa-kyltti

Onnilla oli eilen illalla paaaaljon asiaa Dumbolle

Eli kaikenlaista tohinaa on ollut. Suurimpana asiana lähiaikoina tietenkin muutto omaan kotiin. Tänne ollaan kotiuduttu jo hyvin. Paljon tässä on vielä puuhaa, mutta aivan ihana olla omassa talossa  Koirat tykkää ihan yhtä paljon kuin ihmisetkin.

Syyskuussa oli niin kauniita aurinkoisia ilmoja ja kun luontokin oli parhaassa väriloistossa, niin mikäs siinä ulkoillessa. Meidän koti on kivojen luontopolkujen lähellä. Takapihalta voi lähteä ulkoilemaan koirat vapaana, kuntopolku/hiihtolatu menee ihan kivenheiton päässä ja moottorikeskuskin (=motocross- ja snowcross) löytyy ihan läheltä. Pupuja ja muita luonnoneläimiä asuu myös meidän lähimetsissä, joten on pienille parsontytöille touhua

Maalla kurvailemassa

Emma touhukkaana

Alla muutama kuva syyskävelyltä meidän lähimetsästä.

 Aada

Emma

Onni

Onni kulkee helposti metsälenkeillä mukana rintarepussa. Kovin pitkälle ei kuitenkaan voi lähteä, koska on aika raskasta ja välillä aika hikistäkin kanniskellä pientä poikaa.

Ensilumi satoi 29.9. Muutamaksi päiväksi se suli pois ja sitten saimmekin nauttia toista viikkoa talvisista ilmoista. Nyt sitten näyttää kuitenkin vesisade vievän talven pois. Harmi. Inhottavaa hiekka-kura-rapa -aikaa siis tiedossa. On koirissa ja vaunujen renkaissa putsaamista. Tässä kuvia ensilumen päivältä.

Poseeraus

Tyttöjen tähystyskivi takapihalla. Taustalle meidän koti.

Emma touhuilee pallon kanssa takapihalla

Hanna oli tehnyt Emmalle verijäljen yhtenä viikonloppuna. Kävimme Emskin kanssa katselemassa, että mitäpä semmoisista hommista nykysin tuumataan. Emmahan oli vuosi sitten kesällä ekaa kertaa verijäljellä ja aika kauhuissaan, kun luonnosta löytyi verta, eikä ollut koirakavereita apuna selvittämässä tilannetta. Muutaman kerran jälkeen neiti alkoi jo tottua hommaan ja nyt sitten saikin Emski the rohkeasta olla jopa ylpeä. Niin hienosti se heti lähti yön yli ollutta jälkeä selvittämään ja upeasti hoiti homman. Ainaskin äiskän mielestä

 Emma vakavana lähdössä jäljelle

Yläpuolella olevassa kuvassa Onni on viikkoa vaille kolme kuukautta vanha. Kuvasin poitsua vatsallaan touhuilemassa. Kun päätä nosteltiin hienosti ja juteltiin kovasti, päätin ottaa pätkän videokuvaa. Kuinkas ollakaan, juuri silloin Onskilainen päättä kääntyä ensimmäistä kertaa vatsaltaan selälleen. Nyt se on siis tallennettuna videolle

Heh alapuolella on kuva, jossa Onni makoilee minun vanhan Janne-nuken vieressä. Muistettiin yhtäkkiä, että tuo nukke on mummolan vintillä ja haettiin se poseeraamaan Onnin viereen. Hullua, että Onni on ollut syntyessään jopa Janne-nukkea paljon pienempi!

Emma välillä vahtii ja pitää pienelle seuraa:

Tiistai-iltana ulkoilimme lähisuolla Koskenkylän poppoon kanssa. Aurinko laski ihanasti.

Alla vielä muutama kuvasta otettu kuva. Niissä olen minä pienenä. Jotain samaa näyttää olevan Onnissa

                                                           Perhe

                                                         Haukotus

Pari viikkoa sitten olimme ystävien luona ulkoilemassa ja kahvittelemassa. Tässä muutama kuva porukan nuorimmista samiksista (Emma ja Helmi).

Eilen kävimme taasen Koskenkylässä ulkoilemassa. Voi sitä sääskien määrää, kun ei tuullut yhtään. Yäk! Meinasi muutaman kerran mennä hermo.. Pojat jäivät kaksisteen kotia. Tämä äiskä humputteli vähän muutenkin eilen kaupungilla ihan yksikseen..hui...

Tiistaina meillä kävi Tiina ja Ruska-parson kylässä.

Ai niin, tänään olisi laskettu aika..

Emski se jatkaa kesän harrastusta: uimista. Koko ajan tulee luottoa lisää vettä kohtaan ja vauhti sen kun lisääntyy!

Aada ja Emma pääsivät tänään taas Koskenkylään ystävien luo ulkoilemaan ja tohottamaan pihalle. Kyllä on tämä äiti onnellinen, että on noin ihana ystävä, kuin Hanna, joka jaksaa omien kolmen hulmun lisäksi vielä kaitsea meidän riiviöitä. Kiitos kiitos kiitos!

Mukavaa viikonloppua kaikile!

Aada ja Emma suhtautuvat aivan ihanasti meidän pieneen poikaan. Nyt molemmilla on selvästi enemmän alkanut kiinnostamaan poika ja esimerkiksi lenkin jälkeen pitää käydä tarkistamassa, että pojalla on kaikki ok. Ollaan kehuttu kovasti tyttöjä, kun osaavat olla rauhallisesti pojan lähettyvillä. Emma käy välillä antamassa pienen pusun pojalle, mutta osaa kyllä hillitä suurimpia pusutteluintojaan, kun pyytää lopettamaan. Jopa Aada on luopunut "hiivatti, mikähän pentu tänne nyt on tuotu" -asenteestaan ja on enemmän alkanut tarkkailemaan pojan touhuja. Tänään pojan itkiessä Aada kävi hakemassa pehmolelun ja toi sitä mulle ja pojalle. Ihania tyttöjä

Aada ja Emma ovat ottaneet uuden tulokkaan hyvin vastaan. Aluksi Emma tosin yritti kaikin keinoin päästä pussailemaan vauvaa ja tutustumaan lähemmin. Nyt nuo tutkimiset ovat jo paljon rauhallisempia ja Emma istuskeleekin välillä vieressä sohvalla ja katselee vauvaa. Aada on jotenkin ollut vähän "mua ei kiinnosta"-asenteella. Kuitenkin koko ajan tarkkailee sivusilmällä vauvan touhuja. 

Ulkoiltu on muutaman kerran vaunu-koirat yhdistelmällä, yhden kerran jopa yksin tuolla harjoittelin. Hikihän siinä tuli, kun Emmuskainen on aikamoinen vetojuhta ja hihna ylsi aina mukavasti vaunujen eteen. Kyllä me vielä opitaan!

Toissapäivänä tytöt pääsivät metsälenkille Hannan ja koirien mukaan. Olipa mulla vähän tyytyväisiä kavereita kotona illalla. Kiitos vain Hannalle! Koirathan olivat sen ajan Hannan ja Jannen luona hoidossa, kun me oltiin pojan kanssa sairaalassa. Oli kyllä niin helppoa keskittyä poikaan, kun tiesi tyttöjen olevan maailman parhaimmassa hoitopaikassa. Siellä oli ulkoiltua ja tohotettu vissiin ihan kympillä viiden koiran kanssa, heh, ja välillä seitsemän (5 parsonia ja 2 berniä).

Yritetään ottaa myös Aadasta ja Emmasta uusia kuvia lähiaikoina, ei tämä muutu miksikään vauvablogiksi, ainakaan pelkästään...