Tänään ajoimme aamupäivästä Haukiputaalle ryhmänäyttelyyn. Parsoneita oli ilmottautunut 20. Aurinko paistoi ja oli mukavaa mennä pienempään näyttelyyn, aiemmin olemme olleet vain KV näyttelyissä.
Emma pyörähti junnukehässä ja sai ERI:n. Viime viikonlopun jälkeen pystyi odottamaan mitä vain, mutta silti erinomainen tuli aivan täytenä yllätyksenä ja minä olin aivan ihmeissäni ja onnellinen pikkuneidin hienosta tuloksesta. Junioriluokassa oli yhteensä kuusi narttua, joista meidän lisäksi sai Aava-ystävämme ERI:n. Kilpailuluokassa oltiin siis me Lissun kanssa ja meidän pikkupöppänät. Lopulta tuomari valitsi Emman luokan voittajaksi.
Heti seuraavaksi oli Aadan vuoro pyörähtää avoimessa luokassa. Mainittakoon, että edellisen tyttären hienot tulokset sai pään niin pyörälle, että kun koiran vaihdon täytyi tapahtua lennossa, olin aivan ihmeissäni, kun Jussa toi Aadan näyttelyhihna kaulassa kehän viereen ja sanoi, että "mene jo". Ite oisin varmaan unohtanu koko koiran esittämisen, heh.
Aadan luokassa oli neljä narttua ja Aada sai EH:n ja oli luokkansa kolmas. Tyytyväinen sai olla tähänkin neitiin ja vähän meillä oli Aadan kanssa jännittäviä hetkiä, joita ei voinut kuin nauraa. Tuomarilla oli nimittäin vinkulelu, jota sitten vingautti yksilösuorituksen aikana. Aada fiksuna neitinä hoksasi tuon ihanan vinkusiilin jo edellisen koiran ollessa arvosteltavana ja alkoi vain tuijottamaan pöydälle laitettua ihanaa lelua. No sitten oli meidän vuoro mennä pöydälle ja Aada vain kiskoi vinkulelun suuntaan. Tuomari katsoi minua ja kysyi, että "Mikäs sillä..?" Minä siihen, että "Tuo vinkulelu pöydällä", johon tuomari naurahti. Meidän arvostelun aikana ei vinkulelu vinkunut samalla tavalla (onneksi, fiksu tuomari :)), mutta kyllä mietin mielessäni, että olipa tuuri, että otin oman pienen vinkulelun varalta taskuun, sillä Aada ei olisi liikkunut metriäkään enää pelkkien herkkujen avulla. Niin ihania ne vinkulelut on :)
Aadan kehän jälkeen oli meillä jälleen Emman kanssa kehässä pyörähtämiset edessä, sillä vuorossa oli paras narttu -kehä, johon pääsee kaikki ERI:n saaneet nartut kaikista luokista. No pikku-Emmahan meni ja oli PARAS NARTTU! :)
Vielä viimeinen pyörähdys parhaan uroksen (Miselin Maxfactor) kanssa ja tuloksena oli, että Enzo oli ROP (Rotunsa paras) ja Emma VSP (Vastakkaisen sukupuolen paras).
Emma oli siis ERI/1 PN1 VSP ja sai sertin!! :) :)
Tuomari Maija Mäkinen oli aivan ihana. Arvoi jokaisen koiran todella tarkkaan ja rauhassa sekä jutteli koiralle. Emmakin tykkäsi kovasti kyseisestä tuomarista. Vähän eri tyylinen, kuin viime viikon ruotsalainen.
Emma pyörähti junnukehässä ja sai ERI:n. Viime viikonlopun jälkeen pystyi odottamaan mitä vain, mutta silti erinomainen tuli aivan täytenä yllätyksenä ja minä olin aivan ihmeissäni ja onnellinen pikkuneidin hienosta tuloksesta. Junioriluokassa oli yhteensä kuusi narttua, joista meidän lisäksi sai Aava-ystävämme ERI:n. Kilpailuluokassa oltiin siis me Lissun kanssa ja meidän pikkupöppänät. Lopulta tuomari valitsi Emman luokan voittajaksi.
Heti seuraavaksi oli Aadan vuoro pyörähtää avoimessa luokassa. Mainittakoon, että edellisen tyttären hienot tulokset sai pään niin pyörälle, että kun koiran vaihdon täytyi tapahtua lennossa, olin aivan ihmeissäni, kun Jussa toi Aadan näyttelyhihna kaulassa kehän viereen ja sanoi, että "mene jo". Ite oisin varmaan unohtanu koko koiran esittämisen, heh.
Aadan luokassa oli neljä narttua ja Aada sai EH:n ja oli luokkansa kolmas. Tyytyväinen sai olla tähänkin neitiin ja vähän meillä oli Aadan kanssa jännittäviä hetkiä, joita ei voinut kuin nauraa. Tuomarilla oli nimittäin vinkulelu, jota sitten vingautti yksilösuorituksen aikana. Aada fiksuna neitinä hoksasi tuon ihanan vinkusiilin jo edellisen koiran ollessa arvosteltavana ja alkoi vain tuijottamaan pöydälle laitettua ihanaa lelua. No sitten oli meidän vuoro mennä pöydälle ja Aada vain kiskoi vinkulelun suuntaan. Tuomari katsoi minua ja kysyi, että "Mikäs sillä..?" Minä siihen, että "Tuo vinkulelu pöydällä", johon tuomari naurahti. Meidän arvostelun aikana ei vinkulelu vinkunut samalla tavalla (onneksi, fiksu tuomari :)), mutta kyllä mietin mielessäni, että olipa tuuri, että otin oman pienen vinkulelun varalta taskuun, sillä Aada ei olisi liikkunut metriäkään enää pelkkien herkkujen avulla. Niin ihania ne vinkulelut on :)
Aadan kehän jälkeen oli meillä jälleen Emman kanssa kehässä pyörähtämiset edessä, sillä vuorossa oli paras narttu -kehä, johon pääsee kaikki ERI:n saaneet nartut kaikista luokista. No pikku-Emmahan meni ja oli PARAS NARTTU! :)
Vielä viimeinen pyörähdys parhaan uroksen (Miselin Maxfactor) kanssa ja tuloksena oli, että Enzo oli ROP (Rotunsa paras) ja Emma VSP (Vastakkaisen sukupuolen paras).
Emma oli siis ERI/1 PN1 VSP ja sai sertin!! :) :)
Tuomari Maija Mäkinen oli aivan ihana. Arvoi jokaisen koiran todella tarkkaan ja rauhassa sekä jutteli koiralle. Emmakin tykkäsi kovasti kyseisestä tuomarista. Vähän eri tyylinen, kuin viime viikon ruotsalainen.
Tässä näyttelyarvostelyt:
Emma:
JUN ERI/1 PN1 SERT VSP
Feminiininen nuori narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä pää, korvat, silmät ja purenta. Pigmentti saisi kauttaaltaan olla parempi. Hyvä kaula ja rodunomainen ryhti. Hyvä etuosa. Ikäisekseen hyvä runko. Sopivasti kulmautunut takaa. Hyvä häntä. Hyvä kattavat karvapeite. Vapaat joustavat liikkeet. Mukava luonne. Aavistuksen pitkä lanne. Esiintyy hyvin. Silmät saisi olla tummemmat.
Aada:
AVO EH/3
4 v. feminiininen narttu. Narttumainen pää, kuono voisi olla hieman voimakkaampi. Hyvät korvat, tummat pyöreät silmät. Hyvä kaula. Tilava runko, turhan tuhdissa kunnossa tänään. Tasapainoiset kulmaukset. Luusto voisi olla hieman voimakkaampi. Hyvä häntä. Liikkuu tasapainoisesti ja yhdensuuntaisesti. Hyvä karvan laatu, mutta alapuolella turhan niukka karvoitus. Mukava luonne.
Ja tässä vielä äiti ja tytär:
Kommentit