Pääsiäisen jälkeinen viikko onkin ollut niitä rankimpia viikkoja ikinä. Aada lähti jäniksen perään perjantaina metsässä ja satutti selkänsä. Meni monta päivää ennen kuin oireet alkoivat näkyä. Aadan selkä kuvattiin ja sieltä löytyi vika rintarangasta eli vaiva on vähän samantyylinen kuin ihmisillä välilevyn pullistuma. Hoitona lepoa ja lääkettä. Aada oli muutaman päivän tosi kipeä. Portaita ei pystynyt kävelemään, eikä hyppäämään mihinkään. Pennutkin olivat tosi pelottavia, kun tulivat kohti. Aada vietti siis muutaman päivän olohuoneen sohvalla, jonne pennut eivät päässeet. Huoli oli aivan suunnaton. Kaiken tämän lisäksi olin yksin koko viikon koirien kanssa ja aikaa siis täytyi riittää niin Aadalle, pennuille, jonkin verran töille kuin myös koulullekin. Kuitenkin tällaisessa tilanteessa huomaa, mitkä asiat ovat elämässä tärkeimpiä ja menevät kaiken muun edelle. Eli koiruuksien ehdoilla mentiin. Torstaina Aada meni Hannan, Jannen ja parsonkolmikon luo hoitoon. Illalla sieltä tulikin aivan eri koiraneiti, joka oli pirteä ja syönytkin monta kertaa. Siitä alkoi sitten koko elämä pikkuhiljaa helpottamaan ja Aada alkoi jo itse kyetä kävelemään mm. portaat. Nyt sitten vauhtia löytyy tuplasti noiden lepopäivien jälkeen. Toivotaan nyt, että vaiva ei jatkossa enää ilmaantuisi, vaan saisimme viettää iloista touhuparsonien elämää :)

Pennut ovat tavanneet paljon uusia koirakavereita ja uusia kokemuksia on kertynyt muutenkin. Eilen näimme rannassa Iia-rotweilerin ja Kössi-welsh gorgi gardiganin ja pennut olivat mielissään uusista isoista ystävistä. Iiakaan ei ollut yhtään pelottava, vaikka aiemmin emme olleetkaan noin isoa tummaa koiraa tavanneetkaan.

522150.jpg
Emma, Aada, Iia ja Oliver rannassa

Tänään taas siivosin urakalla. Kun olin saanut koko asunnon puunattua, menin suihkuun ja näky oli sen muutaman minuutin jälkeen jo tällainen:

522153.jpg

522148.jpg
"mutta kyllähän me kiltistikin osataan olla..."