Pääsiäisen
jälkeinen viikko onkin ollut niitä rankimpia viikkoja ikinä. Aada lähti
jäniksen perään perjantaina metsässä ja satutti selkänsä. Meni monta
päivää ennen kuin oireet alkoivat näkyä. Aadan selkä kuvattiin ja
sieltä löytyi vika rintarangasta eli vaiva on vähän samantyylinen kuin
ihmisillä välilevyn pullistuma. Hoitona lepoa ja lääkettä. Aada oli
muutaman päivän tosi kipeä. Portaita ei pystynyt kävelemään, eikä
hyppäämään mihinkään. Pennutkin olivat tosi pelottavia, kun tulivat
kohti. Aada vietti siis muutaman päivän olohuoneen sohvalla, jonne
pennut eivät päässeet. Huoli oli aivan suunnaton. Kaiken tämän lisäksi
olin yksin koko viikon koirien kanssa ja aikaa siis täytyi riittää niin
Aadalle, pennuille, jonkin verran töille kuin myös koulullekin.
Kuitenkin tällaisessa tilanteessa huomaa, mitkä asiat ovat elämässä
tärkeimpiä ja menevät kaiken muun edelle. Eli koiruuksien ehdoilla
mentiin. Torstaina Aada meni Hannan, Jannen ja parsonkolmikon luo
hoitoon. Illalla sieltä tulikin aivan eri koiraneiti, joka oli pirteä
ja syönytkin monta kertaa. Siitä alkoi sitten koko elämä pikkuhiljaa
helpottamaan ja Aada alkoi jo itse kyetä kävelemään mm. portaat. Nyt
sitten vauhtia löytyy tuplasti noiden lepopäivien jälkeen. Toivotaan
nyt, että vaiva ei jatkossa enää ilmaantuisi, vaan saisimme viettää
iloista touhuparsonien elämää :)
Pennut ovat tavanneet paljon uusia koirakavereita ja uusia kokemuksia on kertynyt muutenkin. Eilen näimme rannassa Iia-rotweilerin ja Kössi-welsh gorgi gardiganin ja pennut olivat mielissään uusista isoista ystävistä. Iiakaan ei ollut yhtään pelottava, vaikka aiemmin emme olleetkaan noin isoa tummaa koiraa tavanneetkaan.
Emma, Aada, Iia ja Oliver rannassa
Tänään taas siivosin urakalla. Kun olin saanut koko asunnon puunattua, menin suihkuun ja näky oli sen muutaman minuutin jälkeen jo tällainen:
"mutta kyllähän me kiltistikin osataan olla..."
Pennut ovat tavanneet paljon uusia koirakavereita ja uusia kokemuksia on kertynyt muutenkin. Eilen näimme rannassa Iia-rotweilerin ja Kössi-welsh gorgi gardiganin ja pennut olivat mielissään uusista isoista ystävistä. Iiakaan ei ollut yhtään pelottava, vaikka aiemmin emme olleetkaan noin isoa tummaa koiraa tavanneetkaan.
Emma, Aada, Iia ja Oliver rannassa
Tänään taas siivosin urakalla. Kun olin saanut koko asunnon puunattua, menin suihkuun ja näky oli sen muutaman minuutin jälkeen jo tällainen:
"mutta kyllähän me kiltistikin osataan olla..."
Kommentit