Aada löysi toissakesänä agilitykentän reunalta keltaisen kumilelun, josta tuli samantien maailman ihanin ja kallisarvoisin lelu Aadalle. Agilityharkoissakin yritystä löytyi 200% enemmän, kun tämä häkkyräksi ristitty lelu oli näkyvillä. Lopulta kuitenkin lelu jouduttiin jättämään harjoituksista pois, sillä Aada teki kaiken maailman temput mitä ikinä voi kuvitella, kun näki tuon keltaisen ihanuuden. Rataa ei siis voinut mennä läpi ilman, että Aada ei innostuksissaan tehnyt jotain aivan pöljää.

Siitä lähtien lelusta tuli metsälenkkien lelu. Usein siis otamme häkkyrän mukaan, kun lähdemme metsään, jossa koirat voivat olla irti. Aada ei ole koskaan ollut lelujen tai pallojen perään. Se kyllä leikkii aikansa, mutta kyllästyy pian ja lähtee nuuhkuttelemaan hajuja. Tämä häkkyrä on kuitenkin sellainen lelu, että en muista Aadan koskaan kyllästyneen kesken, vaan aina täytyy leikittäjän viheltää peli lopulta poikki. Kun Aada odotti pentuja, ei meillä luonnollisesti tuollaisia ns. rajumpia leikkejä ollut, missä täytyy jonkun perässä juosta. Häkkyrä meni siis kaappiin. Sinne se sitten on jotenkin unohtunut, kunnes eilen huomasimme ottaa sen taas mukaan. Ja voi pojat sitä intoa! Aada olisi varmasti koko illan leikkinyt tuon ihanan, mahtavan, maailman parhaan lelun kanssa. Emmakin tajusi heti jutun juonen ja juoksi Aadan perässä, kun häkkyrää heiteltiin. Vielä ei Emmalla riitä vauhti saada lelua kiinni ennen Aadaa, mutta kun tarpeeksi yrittää, niin sen pystyy välillä varastamaan Aadan suusta.

Tässä tänään äitienpäivälenkillä otettu kuva

                   583942.jpg

Kuvagalleriassa pari uutta kuvaa. Vihdoin olen myös saanut aikaiseksi laittaa muutaman uuden videon tytöistä.