Aadan
kanssa pääsimme jälleen osallistumaan agilitykurssille. Kurssi on
möllikurssi, eli aikalailla alkeita harjoitellaan, mutta se ei meitä
Aadan kanssa haittaa, kunhan jotain touhua löytyy :)
Aada oli kentällä oikein innoissaan ja karkaili välillä tekemään lempiesteitä ilman lupaa. Lopulta harkkojen päätyttyä Aada päätti lähteä tutkimusreissulle välinevaraston terassin alle. Ajatettelin, että menkööt, onhan Aada siellä aiemminkin möyrinyt ja tutkiskellut. Annoin siis Aadan mennä sinne valjaissa ja nahkahihnassa. No, sieltäpä olikin joku kaivanut kolon itse välinevaraston alle ja Aada sai itsensä sinne juuri ja juuri tukittua. Vähän ajan päästä neidin pää näkyi aukolla ja alkoin vinkuminen "äitiiii, mää en pääse täältä pois...". Ensiksi luulin, että Aada oli jäänyt kiinni valjaista tai remmistä. Hetken aikaa tilannetta tutkailtuamme, huomasimme, että ei Aada ollut missään kiinni, ei vaan mahtunut tulemaan aukosta. Kyllähän sinne helposti tutkimishalujen innoittamana itsensä sai väkisin tukittua, mutta sitten iski pakokauhu, kun pitäisi itsensä väkisin vääntää takaisin. No, lopulta minä makasin myös siellä terasin alla (oli muuten juuri satanut ja maa oli ihan lällillä myös siellä terassin alla) ja houkuttelin Aadaa toisen koiran herkuilla eli HK:n sinisellä. Aada työntyi herkkujen voimalla pikkuhiljaa eteenpäin aukolta ja lopulta sain vedettyä nätisti neitokaisen ulos. Ja kyllä se aukko oli erittäin pieni, en ymmärrä, miten hän itsensä sinne olikin saanut. Terrierin innolla varmastikin.
Emman kanssa kävimme eilen mätsärissä eli epävirallisessa näyttelyssä. Ensiksi ajattelin, että emme osallistu itse näyttelyyn, vaan tutustumme vain uuteen tilanteeseen. Ilmottauduimme kuitenkin pentuluokkaan. Menimme siis ihan kylmiltä kehään, laitoin näyttelyhihnan ensimmäistä kertaa Emman kaulaan vasta pari minuuttia ennen meidän vuoroamme. Emma oli vähän ihmeissään, että mitä ihmettä tuo äiskä hokee herkun kanssa "seiso". Ainahan herkun saa, kun pistää pyllyn maahan. Heh, oli kyllä hassua opettaa uutta asiaa kehässä. Kävely meni oikeinkin hienosi. Emma osaa ottaa hyvin kontaktia, kun on herkkuja näkyvissä. Silloin ei näe eikä kuule muuta maailmaa. Emma sai sinisen nauhan ja oli lopulta sinisten viides. Viisi parasta saikin kisassa palkinnon ja Emma sai köysilelun sekä herkkuja :) Hieno tyttö. Koko tapahtuma kesti kolme tuntia ja oli paljon erilaisia koiria, pieniä ja suuria. Paljon ihmisiä sekä niitä pelottavia lapsia. Emma haukahteli jonkin verran, mutta käyttäytyi paljon pelottomammin, kuin mitä odotin.
Aada oli kentällä oikein innoissaan ja karkaili välillä tekemään lempiesteitä ilman lupaa. Lopulta harkkojen päätyttyä Aada päätti lähteä tutkimusreissulle välinevaraston terassin alle. Ajatettelin, että menkööt, onhan Aada siellä aiemminkin möyrinyt ja tutkiskellut. Annoin siis Aadan mennä sinne valjaissa ja nahkahihnassa. No, sieltäpä olikin joku kaivanut kolon itse välinevaraston alle ja Aada sai itsensä sinne juuri ja juuri tukittua. Vähän ajan päästä neidin pää näkyi aukolla ja alkoin vinkuminen "äitiiii, mää en pääse täältä pois...". Ensiksi luulin, että Aada oli jäänyt kiinni valjaista tai remmistä. Hetken aikaa tilannetta tutkailtuamme, huomasimme, että ei Aada ollut missään kiinni, ei vaan mahtunut tulemaan aukosta. Kyllähän sinne helposti tutkimishalujen innoittamana itsensä sai väkisin tukittua, mutta sitten iski pakokauhu, kun pitäisi itsensä väkisin vääntää takaisin. No, lopulta minä makasin myös siellä terasin alla (oli muuten juuri satanut ja maa oli ihan lällillä myös siellä terassin alla) ja houkuttelin Aadaa toisen koiran herkuilla eli HK:n sinisellä. Aada työntyi herkkujen voimalla pikkuhiljaa eteenpäin aukolta ja lopulta sain vedettyä nätisti neitokaisen ulos. Ja kyllä se aukko oli erittäin pieni, en ymmärrä, miten hän itsensä sinne olikin saanut. Terrierin innolla varmastikin.
Emman kanssa kävimme eilen mätsärissä eli epävirallisessa näyttelyssä. Ensiksi ajattelin, että emme osallistu itse näyttelyyn, vaan tutustumme vain uuteen tilanteeseen. Ilmottauduimme kuitenkin pentuluokkaan. Menimme siis ihan kylmiltä kehään, laitoin näyttelyhihnan ensimmäistä kertaa Emman kaulaan vasta pari minuuttia ennen meidän vuoroamme. Emma oli vähän ihmeissään, että mitä ihmettä tuo äiskä hokee herkun kanssa "seiso". Ainahan herkun saa, kun pistää pyllyn maahan. Heh, oli kyllä hassua opettaa uutta asiaa kehässä. Kävely meni oikeinkin hienosi. Emma osaa ottaa hyvin kontaktia, kun on herkkuja näkyvissä. Silloin ei näe eikä kuule muuta maailmaa. Emma sai sinisen nauhan ja oli lopulta sinisten viides. Viisi parasta saikin kisassa palkinnon ja Emma sai köysilelun sekä herkkuja :) Hieno tyttö. Koko tapahtuma kesti kolme tuntia ja oli paljon erilaisia koiria, pieniä ja suuria. Paljon ihmisiä sekä niitä pelottavia lapsia. Emma haukahteli jonkin verran, mutta käyttäytyi paljon pelottomammin, kuin mitä odotin.
Kommentit