Niin se syksy sieltä sitten tupsahti. Yleensä kesän lopulla tulee jo innolla odotettua syksyä, mutta tänä vuonna ei sitä kesää edes oikein ollut, joten syksyn tulo ihan kauhistuttaa.
Aada on ollut oikein virtaisa. Se jaksaa touhuta ja leikkiä paljon ja onhan sitä ilo katsella, kun toisella on lähes koko ajan iloisen onnellinen ilme. Emma on siinä suhteessa rauhoittunut, että se ei ole koko ajan mukana leikeissä, jos Aada innostuu jostakin. Kyllä sillä Emmalla energiaa silti piisaa, älkää luulkokaan, että tuo pikkutyttö suurella moottorilla olisi tehojaan menettänyt :)
Olen käynty molempien tyttöjen kanssa silloin tällöin agilityradalla harjoittelemassa, kun kenttä on ollut tyhjä. Aadallahan taukoa agilitysta on ollut reilu vuosia ja voi sitä iloa, kun tyttö pääsi radalle revittämään! Ikinä ei ole yhteistyö pelannut niin hyvin, sillä Aada on aiemmin ollut vähän sellainen kiinnostaa-ei kiinnostaa tyyppi kentällä. Ehkä ikä on vähän tuonut viisautta siinäkin suhteessa.
Emman kanssa emme päässeet kesällä alkeisryhmään, joten aloin itse koittamaan, miten tyttö on kiinnostunut. Emme ole tehneet esteitä yksitellen vaan vähän pitempiä pätkiä. Ihan hyvin Emma menee rataa (vauhti ole päätä huimaava), mutta esteiden nimiä se ei tiedä yhtään. Kaikista esteistä se menee oikeastaan, kun kädellä näyttää, mutta jos parempia tuloksia haluaisi, niin ehkä olisi kannattanut ne esteet opetella yksi kerrallaan...
Tänään kävimme rannassa iltapäivälenkillä ja kamerakin oli mukana.
Kuten näkyy, oli lempilelu "häkkyrä" jälleen leikeissä mukana. Sillä tytöt voisivat leikkiä vaikka kuinka kauan, nytkin meinasivat omaan kieleen jo melkein kompastua, kun olivat niin läkähtyneitä.
Emma osaa hyvin tuoda kaikki lelut takaisin heitettäväksi, mutta Aada mieluusti omii ne itselleen ja ottaa jalat alleen. Onneksi Emma pitää huolen, että leikki jatkuu ja hakee lelun Aadalta pois :)
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Aada on ollut oikein virtaisa. Se jaksaa touhuta ja leikkiä paljon ja onhan sitä ilo katsella, kun toisella on lähes koko ajan iloisen onnellinen ilme. Emma on siinä suhteessa rauhoittunut, että se ei ole koko ajan mukana leikeissä, jos Aada innostuu jostakin. Kyllä sillä Emmalla energiaa silti piisaa, älkää luulkokaan, että tuo pikkutyttö suurella moottorilla olisi tehojaan menettänyt :)
Olen käynty molempien tyttöjen kanssa silloin tällöin agilityradalla harjoittelemassa, kun kenttä on ollut tyhjä. Aadallahan taukoa agilitysta on ollut reilu vuosia ja voi sitä iloa, kun tyttö pääsi radalle revittämään! Ikinä ei ole yhteistyö pelannut niin hyvin, sillä Aada on aiemmin ollut vähän sellainen kiinnostaa-ei kiinnostaa tyyppi kentällä. Ehkä ikä on vähän tuonut viisautta siinäkin suhteessa.
Emman kanssa emme päässeet kesällä alkeisryhmään, joten aloin itse koittamaan, miten tyttö on kiinnostunut. Emme ole tehneet esteitä yksitellen vaan vähän pitempiä pätkiä. Ihan hyvin Emma menee rataa (vauhti ole päätä huimaava), mutta esteiden nimiä se ei tiedä yhtään. Kaikista esteistä se menee oikeastaan, kun kädellä näyttää, mutta jos parempia tuloksia haluaisi, niin ehkä olisi kannattanut ne esteet opetella yksi kerrallaan...
Tänään kävimme rannassa iltapäivälenkillä ja kamerakin oli mukana.
Kuten näkyy, oli lempilelu "häkkyrä" jälleen leikeissä mukana. Sillä tytöt voisivat leikkiä vaikka kuinka kauan, nytkin meinasivat omaan kieleen jo melkein kompastua, kun olivat niin läkähtyneitä.
Emma osaa hyvin tuoda kaikki lelut takaisin heitettäväksi, mutta Aada mieluusti omii ne itselleen ja ottaa jalat alleen. Onneksi Emma pitää huolen, että leikki jatkuu ja hakee lelun Aadalta pois :)
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Kommentit