Kovasti kerkesi jo harmittamaan, kun lumet sulivat viime sunnuntaina pois. Eilen kuitenkin oli jälleen ilonaihetta, kun verhot avatessa näky oli vitivalkoinen. Lunta!
Päivälle oli tiedossa retki Hannan ja parsonystävien kanssa. Ja se retki ei ollutkaan mikä tahansa retki. :)
Hanna, Hippu, Pipari ja Helmi hakivat meidät autolla aamupäivästä ja lähdimme ulkoilemaan paikkaan, jossa emme olleet aiemmin käyneet. Kävelimme noin tunnin ihanan lumisia metsäpolkuja pitkin. Emmalla oli virtaa tassuissa taas enemmän, kuin laki sallii ja taisipa tuo pikkuneiti saada muutkin villiintymään.. :)
Lenkin jälkeen Hanna tuumasi, että käydään vielä yhden rinteen päällä maisemia katsomassa. Lähdimme kävelemään metsäautotietä pitkin, jossa alussa oli suljettu puomi. Minä pohdiskelin, että mihinhän tästäkin on autolla menty, kun lumessa oli renkaan jäljet, vaikka tiellä oli suljettu puomi. Hanna tuumasi jotain, että ei siellä pitäisi sen kummemin autoja liikkua. Pian olimmekin lumisten portaiden luona, joita pitkin kipusimme rinnettä ylös. Tässä vaiheessa huomasin, että portailla oli jalanjälkiä lumessa, eli siitä oli aamulla joku kulkenut. Koitat huitelivat edellä ja minä huutelin niitä takaisin, koska ylhäällähän saattoi olla joku jäljistä päätellen. Hanna tuumasi, että jäljet eivät olleet ihan tuoreet, vaan tuisku oli jo tuivertanu niihin.
Ylhäällä odotti hieno näköala:
Mietiskelin, että mikököhän tämän paikan nimi oli ja huomasin kiviröykkiön, jossa oli ovi. Aloin Hannalle pohtimaan, että onkohan tämä nyt se Kammi.
Hanna alkoi nauramaan, että, joo-o. Hänelle on aamulla annettu avaimet tällaiseen salaiseen paikkaan.
Ja sisällä odotti pieni luola, jossa keskellä oli katettu pöytä. Oli mehua, kahvia, pullaa, suolapähkinöitä ja takkaan laitettiin makkaraa paistumaan niin ihmisille kuin koirillekin. Minun ilme oli varmasti näkemisen arvoinen. Hanna oli siis aamulla käynyt laittamassa kaiken valmiiksi. Ne autonrenkaan ja jalanjäljet olivat siis Hannan! Voi että minua oli huijattu ihan täysillä!
Kyllä mie sanon, että niin ihana yllätys ihanilta ystäviltä, että vieläkin hymyilyttää. Kiitos Hanna ja karvaystävät! :)
Tässä vielä koko koirakompanja:
Helmi, Pipari, Aada, Hippu ja Emma
Päivälle oli tiedossa retki Hannan ja parsonystävien kanssa. Ja se retki ei ollutkaan mikä tahansa retki. :)
Hanna, Hippu, Pipari ja Helmi hakivat meidät autolla aamupäivästä ja lähdimme ulkoilemaan paikkaan, jossa emme olleet aiemmin käyneet. Kävelimme noin tunnin ihanan lumisia metsäpolkuja pitkin. Emmalla oli virtaa tassuissa taas enemmän, kuin laki sallii ja taisipa tuo pikkuneiti saada muutkin villiintymään.. :)
Lenkin jälkeen Hanna tuumasi, että käydään vielä yhden rinteen päällä maisemia katsomassa. Lähdimme kävelemään metsäautotietä pitkin, jossa alussa oli suljettu puomi. Minä pohdiskelin, että mihinhän tästäkin on autolla menty, kun lumessa oli renkaan jäljet, vaikka tiellä oli suljettu puomi. Hanna tuumasi jotain, että ei siellä pitäisi sen kummemin autoja liikkua. Pian olimmekin lumisten portaiden luona, joita pitkin kipusimme rinnettä ylös. Tässä vaiheessa huomasin, että portailla oli jalanjälkiä lumessa, eli siitä oli aamulla joku kulkenut. Koitat huitelivat edellä ja minä huutelin niitä takaisin, koska ylhäällähän saattoi olla joku jäljistä päätellen. Hanna tuumasi, että jäljet eivät olleet ihan tuoreet, vaan tuisku oli jo tuivertanu niihin.
Ylhäällä odotti hieno näköala:
Mietiskelin, että mikököhän tämän paikan nimi oli ja huomasin kiviröykkiön, jossa oli ovi. Aloin Hannalle pohtimaan, että onkohan tämä nyt se Kammi.
Hanna alkoi nauramaan, että, joo-o. Hänelle on aamulla annettu avaimet tällaiseen salaiseen paikkaan.
Ja sisällä odotti pieni luola, jossa keskellä oli katettu pöytä. Oli mehua, kahvia, pullaa, suolapähkinöitä ja takkaan laitettiin makkaraa paistumaan niin ihmisille kuin koirillekin. Minun ilme oli varmasti näkemisen arvoinen. Hanna oli siis aamulla käynyt laittamassa kaiken valmiiksi. Ne autonrenkaan ja jalanjäljet olivat siis Hannan! Voi että minua oli huijattu ihan täysillä!
Kyllä mie sanon, että niin ihana yllätys ihanilta ystäviltä, että vieläkin hymyilyttää. Kiitos Hanna ja karvaystävät! :)
Tässä vielä koko koirakompanja:
Helmi, Pipari, Aada, Hippu ja Emma
Kommentit