Täällä on kotiuduttu sairaalasta lauantaina. Nyt täällä opetellaan vauvan rytmistä elämää. Hyvin on mennyt, vaikka öisin välillä tuntuukin rankalta valvoa, kun pikku mies päättää, että haluaa seurustella.

Aada ja Emma ovat ottaneet uuden tulokkaan hyvin vastaan. Aluksi Emma tosin yritti kaikin keinoin päästä pussailemaan vauvaa ja tutustumaan lähemmin. Nyt nuo tutkimiset ovat jo paljon rauhallisempia ja Emma istuskeleekin välillä vieressä sohvalla ja katselee vauvaa. Aada on jotenkin ollut vähän "mua ei kiinnosta"-asenteella. Kuitenkin koko ajan tarkkailee sivusilmällä vauvan touhuja. 

Ulkoiltu on muutaman kerran vaunu-koirat yhdistelmällä, yhden kerran jopa yksin tuolla harjoittelin. Hikihän siinä tuli, kun Emmuskainen on aikamoinen vetojuhta ja hihna ylsi aina mukavasti vaunujen eteen. Kyllä me vielä opitaan!

Toissapäivänä tytöt pääsivät metsälenkille Hannan ja koirien mukaan. Olipa mulla vähän tyytyväisiä kavereita kotona illalla. Kiitos vain Hannalle! Koirathan olivat sen ajan Hannan ja Jannen luona hoidossa, kun me oltiin pojan kanssa sairaalassa. Oli kyllä niin helppoa keskittyä poikaan, kun tiesi tyttöjen olevan maailman parhaimmassa hoitopaikassa. Siellä oli ulkoiltua ja tohotettu vissiin ihan kympillä viiden koiran kanssa, heh, ja välillä seitsemän (5 parsonia ja 2 berniä).

Yritetään ottaa myös Aadasta ja Emmasta uusia kuvia lähiaikoina, ei tämä muutu miksikään vauvablogiksi, ainakaan pelkästään...