Hui, onpa pari kuukautta vierähtänyt nopeasti. Blogin hiljaisuus johtuu lähinnä minun laiskuudesta. Vaikka tässä onkin kaikenlaista touhua ollut, niin ei mulla nyt niin kiire ole ollut, ettenkö olisi tänne kerennyt juttua ja kuvia välillä heittämään. Kiitos vain niille henkilöille, jotka ovat muistuttaneet, että pitäisi niitä kuulumisia kirjotella tännekin. Viimeisen kimmokkeen sain kirjoittaa, kun eilen puhelimessa eräs henkilö sanoi, että "ristiäisethän ovat olleet aikapäiviä sitten".

Eli kaikenlaista tohinaa on ollut. Suurimpana asiana lähiaikoina tietenkin muutto omaan kotiin. Tänne ollaan kotiuduttu jo hyvin. Paljon tässä on vielä puuhaa, mutta aivan ihana olla omassa talossa  Koirat tykkää ihan yhtä paljon kuin ihmisetkin.

Syyskuussa oli niin kauniita aurinkoisia ilmoja ja kun luontokin oli parhaassa väriloistossa, niin mikäs siinä ulkoillessa. Meidän koti on kivojen luontopolkujen lähellä. Takapihalta voi lähteä ulkoilemaan koirat vapaana, kuntopolku/hiihtolatu menee ihan kivenheiton päässä ja moottorikeskuskin (=motocross- ja snowcross) löytyy ihan läheltä. Pupuja ja muita luonnoneläimiä asuu myös meidän lähimetsissä, joten on pienille parsontytöille touhua

 

Maalla kurvailemassa

 

Emma touhukkaana

Alla muutama kuva syyskävelyltä meidän lähimetsästä.

 

 Aada

 

Emma

 

Onni

Onni kulkee helposti metsälenkeillä mukana rintarepussa. Kovin pitkälle ei kuitenkaan voi lähteä, koska on aika raskasta ja välillä aika hikistäkin kanniskellä pientä poikaa.

Ensilumi satoi 29.9. Muutamaksi päiväksi se suli pois ja sitten saimmekin nauttia toista viikkoa talvisista ilmoista. Nyt sitten näyttää kuitenkin vesisade vievän talven pois. Harmi. Inhottavaa hiekka-kura-rapa -aikaa siis tiedossa. On koirissa ja vaunujen renkaissa putsaamista. Tässä kuvia ensilumen päivältä.

 

Poseeraus

 

          

Tyttöjen tähystyskivi takapihalla. Taustalle meidän koti.

 

Emma touhuilee pallon kanssa takapihalla

Hanna oli tehnyt Emmalle verijäljen yhtenä viikonloppuna. Kävimme Emskin kanssa katselemassa, että mitäpä semmoisista hommista nykysin tuumataan. Emmahan oli vuosi sitten kesällä ekaa kertaa verijäljellä ja aika kauhuissaan, kun luonnosta löytyi verta, eikä ollut koirakavereita apuna selvittämässä tilannetta. Muutaman kerran jälkeen neiti alkoi jo tottua hommaan ja nyt sitten saikin Emski the rohkeasta olla jopa ylpeä. Niin hienosti se heti lähti yön yli ollutta jälkeä selvittämään ja upeasti hoiti homman. Ainaskin äiskän mielestä

 

 Emma vakavana lähdössä jäljelle

 

Yläpuolella olevassa kuvassa Onni on viikkoa vaille kolme kuukautta vanha. Kuvasin poitsua vatsallaan touhuilemassa. Kun päätä nosteltiin hienosti ja juteltiin kovasti, päätin ottaa pätkän videokuvaa. Kuinkas ollakaan, juuri silloin Onskilainen päättä kääntyä ensimmäistä kertaa vatsaltaan selälleen. Nyt se on siis tallennettuna videolle

 

Heh alapuolella on kuva, jossa Onni makoilee minun vanhan Janne-nuken vieressä. Muistettiin yhtäkkiä, että tuo nukke on mummolan vintillä ja haettiin se poseeraamaan Onnin viereen. Hullua, että Onni on ollut syntyessään jopa Janne-nukkea paljon pienempi!

 

 

Emma välillä vahtii ja pitää pienelle seuraa:

 

 

Tiistai-iltana ulkoilimme lähisuolla Koskenkylän poppoon kanssa. Aurinko laski ihanasti.

 

 

Alla vielä muutama kuvasta otettu kuva. Niissä olen minä pienenä. Jotain samaa näyttää olevan Onnissa