Joo-o, Joulu on mennyt, tiedetään Ehkä muutaman kerran piti kuulla tuosta meidän joulutervehdyksestä, joka vielä näin helmikuussakin blogimme lukijoita tervehtii, jotta sain aikaiseksi päivitellä kuulumisia. Aikaansaamattomuutta vain, vaikka olen kyllä muutaman kerran yrittänytkin ihan oikeasti päivittää sivuja, mutta kun meidän nettiyhteys on niiiiiin huono, että koskaan en ole päässyt loppuun asti siinä hommassa. Nyt kuitenkin, täältä pesee juttua!

Joulusta ei jaksa sen kummemin höpistä, kun tuolla ulkona aurinko niin ihanasti paistelee ja on kevättä ilmassa.

Tammikuussa oli aikamoinen pakkasjakso. Onneksi Onni on oppinut nukkumaan jo päikkärit myös sisällä, vaikkakin ne jäävät paljon lyhyemmiksi, kuin ihanat ulkoilmapäikkärit.

Aada oli pakkasista ihan kauhuissaan, vielä kun juoksutkin tulivat samaan syssyyn, pysytteli meidän vilukissa visusti takkatulen ääressä. Aada oppi tammikuun lopulla mm. ulkoilemaan vaunujen alla lampaantaljan päällä. Kyllä, meidän lellitty prinsessa. Pitihän hänenkin saada raitista ilmaa. Tunturirallien aikaan tuolla sitten Mäntyvaarassa ulkoilin kera vaunujen ja koirien ja kyllä oli monella naurussa pitelemistä, kun yksi tyyppi hengaili muina terriereinä vaunujen alla vällyissä. Semmoinen on meidän Aale Valitettavasti tästä löytyy kuvia vain puhelimesta.

Emmaa ei pakkaset haittaa. Vähän tassuja palelsi, mutta kun on luonne "aina valmis, ihan mihin vaan, ihan milloin vaan, koska vain, heti, joo, kyllä kyllä, mentiin!", niin ei siinä paljon tarvi tyttöä pihalle houkutella.

 

Tammikuu

Koskenkylän ystävien kanssa on tullut ulkoiltua usein. Se onkin Aadan ja Emman mielestä parasta ulkoilua, kun on mukavaa seuraa. Tunnit retkillä vierähtävät nopeasti. Kuvassa porukan pienimmät typykät: Helmi ja Emma. Takana putki, josta kaikki viisi valkoista terrieriä ryntäsivät innolla läpi.

Aurinko on alkanut näyttäytymään yhä pitempiä aikoja. Valonsäteet tekevät varsinkin Aadalle niin hyvää, että sisällä täytyy aina etsiä aurinkopaikka. Tässä Hattivatit meidän takametsässä.

Kevät tulee!

Onnilla on ikää nyt 7 kuukautta. Aika on mennyt ihan hirmuisen nopeaa, sillä ihan vastahan tuo poitsu oli aivan avuton rääpäle. Nyt pikkumies osaa jo ryömiä taaksepäin (pari päivää on kyllä menty jo jonkin verran eteenpäinkin, jos on ollut jotain todella mielenkiintoista edessä, kuten kaukosäädin)., hän ottaa konttausasentoa, istuu muina miehinä syöttötuolissa, osaa pitää leluja kädessä topakasti jne. Kyllä on ihana seurata pienen ihmisen kehitystä.

Ensimäisiä kertoja syöttötuolissa

Tietokoneet on niiiin in-juttu, samoin puhelimet ja kaukosäätimet. Myös koirien luita on tullut maisteltua

Saa nähdä mihin kaikkialle tämä ukkeli kerkeää, kunhan vauhti tuosta lisääntyy...

Onnin kanssa ollaan jatkettu vauvauintia ja poika on kehittynyt kovasti sukelluksissa. Myös vauvasirkuksessa ja kerhossa käymme kerran viikossa.

Bestikset. Onni tulee todella hyvin toimeen koirien kanssa. Onni myös ihan selkeästi erottaa koirat toisistaan. Toinen on se hassu pusuttelija, jota voi vähän lujemmin silitellä ja siltä voi ottaa lelut ja luut suusta. Toinen on sitten semmoinen joka murahtaa ja pakenee paikalta, jos tulee liian lähelle. Molemmat on niin ihania Onnin mielestä. Kyllä on ihana huomata, että Onnille koirat ovat tosi tärkeä juttu.

Päiväunilla. Nykyisin varsinkin yöunet menevät ihan muunlaisissa asennoissa. Öisin harjoitellaan kääntymisiä ja konttausasentoja. Hassua, että poitsu nukahtaa selälleen ja kun aamulla herää, on vastallaan pää jalkopäässä.

Suolla

Mukavaa helmikuun jatkoa lukijoille, yritän taas tässä päivitellä, kunhan saan aikaiseksi!